Iloiset veronmaksajat

Iloisten Kati Peltolalta Reilu verokirja

”Pienituloisimmat ovat jääneet pahasti jälkeen muusta tulokehityksestä, suurituloisimmat ovat kasvattaneet etumatkaansa ja julkisten palvelujen rahoituspohja on heikentynyt”, tiivistää Kati Peltola vajaan kahdenkymmenen viime vuoden aikana harjoitetun veropolitiikan seuraukset.

Iloisten veronmaksajien hallituksen jäseneltä Kati Peltolalta ja Pirkko Melenderilta ilmestyi elokuussa Reilun verokirja. Teos kuuluu WSOY:n äskettäin käynnistyneeseen Barrikadi-pamflettisarjaan. Peltola on eläkkeellä oleva sosiaalikeskuksen johtaja ja Melender eläkkeellä oleva verojohtaja.

Reilu verokirja ottaa voimakkaasti kantaa oikeudenmukaisen ja hyvinvointivaltion säilyttämisen mahdollistavan verotuksen puolesta. Lisäksi se kannustaa vähentämään turhanpäiväisten tavaroiden tuotantoa ja tukee luontoa säästävää kulutusta. Reilun verokirjan esittämä verotusmalli ei ole utopiaa vaan perustuu veroasiantuntijoiden tarkkoihin laskelmiin.

Monet tutkimukset osoittavat, että pohjoismaalaiset ovat valmiita hyväksymään nykyistä korkeammankin verotuksen jos se turvaa hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen. Esimerkiksi Tanskassa on yksi korkeimmista veroasteista, mutta silti maassa asuu tuoreen kansainvälisen kyselyn mukaan maailman tyytyväisimmät kansalaiset. Myös muut pohjoismaat ovat tyytyväisyyslistan kärkipäässä. Tyytymättömyys taas lisääntyy tuloerojen kasvaessa jyrkiksi.

Reilu verokirja ajaa verotusmallia, joka tekisi verotuksesta entistä läpinäkyvämpää ja yksinkertaisempaa, jotta kansalaiset ymmärtäisivät mihin heidän veroeuronsa käytetään. Toisaalta veromalli poistaisi tuloverot kokonaan niiltä, joiden tulot jäävät alle kansainvälisesti hyväksytyn köyhyysrajan. Tämä vähentäisi byrokratiaa.

Reilussa veromallissa otetaan niiltä joilla on, eli rikkailta ja hyvätuloisilta ja annetaan köyhille ja huonotuloisille. Progressiivinen verotus laajennettaisiin tuloverotuksen lisäksi omaisuus- ja perintöverotukseen. Nykyisen hallituksen ajama veromalli on päinvastaisella linjalla, progressiivista, eli tulojen kasvun mukaan nousevaa verotusta, ollaan poistamassa ja tilalle tarjotaan tasaveromallia joka suosii hyvätuloisia ja rikkaita.

Kulutusta ohjattaisiin luontoa säästävään suuntaan haittaverolla, joka olisi sitä korkeampi mitä haitallisemmasta turhakkeesta on kyse.

Kati Peltola on osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun 60-luvulta lähtien. Hän on ollut mukana kunnallispoliitikassa ja valtakunnallisessa politiikassa kansaedustajana. Peltola on arvostettu sosiaalialan ammattilainen. Peltolan lisäksi kirjan tekoon on osallistunut Kanta-Hämeen verotoimistossa 20 vuotta verojohtajana työskennellyt Pirkko Melender. Veromallin laskelmia on tarkistanut Kelan tutkimusosaston johtaja, valtiotieteiden tohtori Pertti Honkanen. Lisäksi kirjan tekijät ovat saaneet ajatuksia maan parhailta veroasiantuntijoilta,  kuten professori Kari. S. Tikalta ja professori Heikki Niskakankaalta.

Barrikadi liputtaa reilun verotuksen ja hyvinvointivaltion puolesta kuten useimmat suomalaiset.


Lainaus Reilun verokirjan esipuheesta:


Verotus on epäilemättä syntynyt harvainvallan rakentamiseksi. Uusliberalistit tarjoavat perinteitä kunnioittaen maailman laajuisesti veromalleja, jotka kasaavat omaisuuksia ja valtaa. Myös Suomessa Elinkeinoelämän keskusliitto markkinoi erilaisia tasaveromalleja. Niissä rikkailla olisi sama tai lähes sama ansiotulojen veroprosentti kuin muullakin kansalla.

Elinkeinoelämän keskusliiton puolestapuhujat kauppaavat tasaveroprosenttia useimpiin veromuotoihin, paitsi omaisuuteen ja omaisuustuloihin, jotka halutaan tehdä täysin verottomiksi. Omaisuuden pitää saada kasautua esteettömästi ja tuottaa maailmanlaajuisia valtakeskittymiä. Sitähän nämä tasaveropuheet tarkoittavat. Tätä verolinjaa vievät Suomessa läpi keskustapuolue Matti Vanhasen johdolla ja kokoomus Jyrki Kataisen johdolla.

Uusliberalistiset veroasiantuntijat kirjoittavat myös vaatimuksia työn verotuksen kohtuullistamisesta. Keinoksi he tarjoavat valtion progressiivisen tuloveron alentamista. Progression alentaminen hyödyttää eniten kaikkein suurituloisimpia, mutta köyhiä tai keskituloisia ei ollenkaan. Samaan aikaan kunnallisveroa nostetaan, vaikka se verottaa köyhiäkin.

Käytännössä Suomessa on nyt summittainen tasaverojärjestelmä, kun otetaan huomioon tulo- ja kulutusverotuksen osuus ihmisten tuloista. Suurten omaisuuksien ja omaisuustulojen verottomuus johtaa omaisuuden jatkuvaan kasautumiseen. Se lisää taloudellista eriarvoisuutta ja sen mukana kärjistää entisestään poliittista eriarvoisuutta.

Tämä eriarvoisuus näkyy vahvasti myös veropoliittisessa keskustelussa. Ihmisten suuren enemmistön etujen mukaiset veroehdotukset eivät pääse siinä näkyviin. Valtajulkisuus ja verotutkimuksen valtavirta tahkoavat iskulauseita, joilla puolustetaan rikkaiden etuoikeuksia ja niiden lisäämistä verotuksessa.

 

Tässä kirjassa käydään kiinni verotuksen periaatteisiin ja löydetään verojärjestelmä, joka kerää rahat yhteiskunnan tarpeellisiin toimintoihin ihmisiltä heidän maksukykynsä mukaan. Siinä olisi kansallisella tasolla vain kolme erillistä verolajia.

Tämän harjoituksen tarkoituksena on näyttää, että verotusta voi yksinkertaistaa muillakin keinoin kuin lisäämällä yhteiskunnallista eriarvoisuutta.

Reilun tuloveron malli on ehdotuksista yksinkertaisin ja käytännöllisin. Vihreän tuotantoveron periaatteet ovat myös pääosin konkreettisia. Sen sijaan suurten omaisuuksien verotuksesta esitellään tavoitteita ja lisäksi joitain ajatuksia keinoista, joilla näitä tavoitteita voisi edistää.

 

1. Vihreä tuotantovero

Perustana mallissa on tuotantovero. Se on tuotannon myyntivero, joka kohdistuu tuotannon arvonlisäykseen. Tuotantovero eroaa monilta osin nykyisestä arvonlisäverosta, vaikka niillä on sama verotuskohde. Tuotantovero on erityisesti vihreä vero, koska se on porrastettu tuotantotavan tai tuotteen haitallisuuden perusteella. Sen rinnalla ei tarvita muita haittaveroja.

Tuotantoverolla kerätään myös sosiaaliturvan rahoitus. Se korvaa nykyiset palkkaan ja muuhun työtuloon perustuvat sosiaalivakuutusmaksut, koska nämä rankaisevat ihmistyön tekemistä ja teettämistä ja palkitsevat ihmistyön syrjäyttämistä tuotantoprosesseissa.

 

2. Reilu tulovero

Henkilökohtainen tulovero on porrastettu ihmisten maksukyvyn perusteella. Kaikki henkilökohtaiset tulot sosiaaliavustuksia lukuun ottamatta lasketaan yhteen ja verotetaan progressiivisesti. Uusi tulovero on nolla silloin, kun tulot ovat EU:n köyhyysrajan alapuolella. Vasta sen yli menevistä tuloista verotetaan portaittain nousevan prosentin mukaan.

 
3. Demokraattinen omaisuusvero

Varallisuudella on ratkaiseva vaikutus ihmisten poliittiseen vaikutusvaltaan. Kansanvaltaisten poliittisten oikeuksien rakentaminen koko maailmassa edellyttää suurempaa tulojen ja varallisuuden tasaamista kuin mitä henkilökohtaisten tulojen progressiivisella verotuksella ja tuotannon arvonlisäyksen verotuksella voi saada aikaan.

Arvonlisäykseen ja tuotannon myynteihin perustuvassa tuotantoverossa ei voi ottaa huomioon ostajan maksukykyä. Kun myyntien veropohja on paljon suurempi kuin ihmisten tulojen veropohja, näiden kahden verolajin järjestelmässä ei pystytä tasaamaan tarpeeksi ihmisten tuloja ja varallisuutta.

Siksi vihreän tuotantoveron ja reilun tuloveron rinnalle tarvitaan suurten omaisuuksien progressiivinen vero, joka kohdistuu sekä suuriin henkilökohtaisiin omaisuuksiin että yritysten ja muiden taloudellisten laitosten suuriin omaisuuksiin.

Tuotantovero ja henkilökohtainen tulovero eivät estä myöskään sitä, että yritysten omistajat keräävät yrityksiin kohtuuttoman osan niiden tuloksesta. Yritysten tuloksen verotuksessa on olennaista huolehtia siitä, että verojärjestelmä ei kannusta tehottomiin investointeihin ja keinotteluun yritysten arvolla.

USA on esimerkki siitä, miten demokraattisia periaatteita julistava valtio kangistuu alkuasetelmiinsa, kun poliittinen valta perustuu jättimäisiin yritysomaisuuksiin ja niihin tukeutuviin raharikkaiden verkostoihin.