
Valtiovarainvaliokunnan pj. Hannes Manninen käytti seminaarin avauspuheenvuoron. Kuva: Juha Säijälä
Miten verottajan tiedotus toimii? Kuinka julkisia palveluja markkinoidaan? Näihin kysymyksiin etsi Iloiset veronmaksajat yhdessä eduskunnan valtiovarainvaliokunnan kanssa vastauksia perinteisessä syysseminaarissaan.
Keskiviikkona 7. marraskuuta järjestetty tilaisuus kokous runsaat parikymmentä kansalaista eduskuntaan keskustelemaan yhdessä aiheen asiantuntijoiden kanssa.
Seminaarin avauspuheenvuoron käytti valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Hannes Manninen (kesk). Hän kysyi mihin verovarat menevät, ja tarjosi siihen myös sekä selkeitä vastauksia että konkreettisia laskelmia.
Manninen osoitti kuinka keskituloinen, kaksilapsinen perhe nettoaa maksamansa vuosittaiset verot pelkästään valtion maksamien lapsilisien, koulutuksen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksien kautta takaisin.
Valiokunnan puheenjohtaja pahoitteli vain, ettei laskelmiin tarvittava tieto ollut internetissä selkeästi saatavilla vaan piilotettuna useiden linkkien taa.
Seminaarin kantavaksi teemaksi nousikin toive selkeämmästä ja konkreettisemmasta tiedottamisesta siitä, mihin veroeurojamme käytetään.
Dosentti Pirjo Vuokko Turun kauppakorkeakoulusta painotti, miten verottajan kasvottomuuden poistaminen olisi tärkeää.
“Koska kaikki määrittelemätön pelottaa”, hän muistutti ja ehdotti ‘iloisten veronsaajien’ personoimista peruskansalaisten kasvoin.
Seuraajien joukosta tuli ajatukselle tukea. Muun muassa synnytyksessä mukana ollut, loistavaa julkista palvelua saanut tuore isä tarjosi tyytyväisiä kasvojaan käytettäväksi kampanjaan.
Dosentti Vuokko kysyikin, onko verotieto siinä muodossa ja niissä paikoissa, missä oikeasti tavoittaa kansalaiset?

Dosentti Pirjo Vuokko. Kuva: Juha Säijälä
Tiedotus oltava
realistista
Valtiovarainministeriön tiedotuspäällikkö Anita Sihvola ehdotti ikään kuin dosentin kysymykseen vastaten, että esimerkiksi junien kyljissä voisi lukea: “Tämäkin juna kulkee sinun verorahoillasi.”
Viestintäjohtaja Katariina Kivistö liikenne- ja viestintäministeriöstä taasen muistutti imagon rakentuvan toiminnan kautta, jota tuetaan perustiedon esiintuomisella. Hän nosti esimerkiksi ministeriönsä digi-tv kampanjan, joka haluttiin pitää mahdollisimman realistisena ja informatiivisena. Näin siksi, koska digi-televisioaikaan siirtymisessä tiedettiin ongelmia olevan.
“Tärkeää on, että ihmiset osaavat kääntyä kysymyksissään oikeiden viranomaisten puoleen.”
Veroehdotus kertomaan
käyttökohteen
Loppukeskustelussa esiin tuli lisää ideoita verorahojen käytön konkretisoimiseksi. Hannes Manninen ehdotti sairaalalaskuun eriteltävän, paljonko valtio ja kunta maksavat yksilön sairaanhoidosta: jäähän yksittäisen ihmisen kontolle vain noin kymmenen prosenttia, jos sitäkään. Hän toivoi lisäksi, että veroehdotuksen mukana verovelvollinen saisi selkeät laskelmat siitä, paljonko veronmaksajalta menee minnekin. Tällä tavoin veronmaksu ei olisi pelkkä välttämätön paha vaan keino pitää huolta itsensä lisäksi myös lähimmäisistä.
“Valtio ja kunta on kuitenkin muodostettu pitämään huolta niistä tarpeista, mihin ihminen ei yksin pysty vastaamaan”, Manninen lopetti.
Teksti: Juha Säijälä, Maarit Haataja
iloisin mielin verotuksen puolesta jo vuodesta 2004